Uusimmassa Lakimies-lehden numerossa professori Heikki Halila kirjoittaa otsikolla Me lakimiehet naurettiin niin.
Otsikko on viittaus vanhaan suomalaiseen sananlaskuun, jossa kanttorit
nauroivat kuin papit. Artikkelista on seurannut iso määrä keskustelua
sosiaalisessa mediassa. Halilan puheenvuoroa on pidetty suorastaan syrjivänä
niitä oikeustieteellistä tutkimusta tekeviä kohtaan, joiden opinnot ovat tehty
esimerkiksi hallinto- tai liiketaloustieteen alalla.
Oikeustiede on siitä kummallinen ala, että se on useimmille
tutkinnon suorittajille puhdas ammattitutkinto. Sen suorittanut tekee lakimiehen ammattihommia. Sitä voitaisiin siis periaatteessa
opettaa ammattiopistoissa samaan tapaan kuin kokin tai elektroniikka-asentajan
tutkintoa. Pohjimmiltaan oikeustiede opettaa, kuinka hoidetaan erinäisiä
asioita tuomioistuimissa. Oikeustieteellisessä opiskellut tietää, mihin
perusteisiin voi vedota ja millä tosiseikoilla perusteita voi osoittaa tosiksi
tai epätosiksi. Lisäksi oikeustiede opettaa, kuinka tehdään sopimus ja kuinka
erinäiset tekniset asiat hoidetaan yksityisissä tai julkisissa yhteisöissä.Oikeustiede opettaa myös analysoimaan ja soveltamaan kulloinkin voimassa olevaa lainsäädäntöä. Kaikki
nämä asiat, joita kutsutaan lainopiksi ovat hyvin monimutkaisia, mutta niin
ovat muillakin aloilla opetettavat asiat. Normaalista amis-tutkinnosta
oikeustieteen maisterin tutkinnon erottaa lähinnä se, että juristin pitää osata
kirjoittaa enemmän kuin esimerkiksi lähihoitajan.
Historiallisesta perustastaan johtuen oikeustieteellinen
tutkinto on kuitenkin aina ollut yliopistotutkinto. Yliopistoissa oikeustiede on oppinut
paljon muista tieteenaloista. Siitä on tullut (joiltakin osin) tiedettä, koska
siinä sovelletaan yhteiskuntatieteitä ja filosofiaa, ja joskus muitakin
tieteitä. Sen vuoksi OTM-tutkinnon suorittajien yleinen käsitys tieteellisen
tiedon soveltamisesta on keskimäärin korkealla tasolla.
Luin äskettäin HTT Lea Halosen korkeatasoisen oikeustieteellisen
väitöskirjan vesiensuojelusta. Ei sitä lukiessa tullut mieleen miettiä mikä on
kirjoittajan perustutkinto. Heikkotasoinen on sensijaan heikkoa, vaikka papit
nauraisivat kuinka paljon tahansa. Oikeustieteellisten tiedekuntien kannattaa keskittää naureskelun sijasta voimavaransa oman tieteellisen tasonsa nostamiseen.
Lakimiesliiton tulisi jatkossa keskittyä huolehtimaan juridiikkaa ammattina hoitavien ammatillisista asioita, eikä keskittyä naureskelmaan oletetuille vihollisille.
