Ensin vähän
historiallista taustaa. Elinkeinoelämän järjestöissä oltiin 90- ja 00-luvun
alkuvuosina todella huolissaan. Suomen hallitusten ohjelmiin oli noussut ajatus
siitä, että mahdollistetaan kuluttajien ryhmäkanteet yrityksiä vastaan.
Kauhukuvina olivat amerikkalaiset ryhmäkanteet, joissa rahanahneet asianajajat
keräävät asiakkaita ja vaativat valtavia korvauksia pahaa-aavistamattomilta
yrityksiltä.
Erityisenä huolen
aiheena oli se, että Suomesta tulisi jonkinlainen EU:n eldorado, jossa
voitaisiin nostaa koko Eurooppaa koskevia ryhmäkanteita.
Ryhmäkannelaki
tuli. Siitä on olemassa oma lakinsa (Ryhmäkannelaki 444/2007). Laki on ollut
voimassa jo yhdeksän vuotta, mutta sitä ei ole sovellettu kertaakaan.
Ryhmäkanne tarkoittaa
sitä, että joukko pienen vaatimuksen omaavia henkilöitä voi yhdessä vaatia
korvauksia sellaiselta taholta, joka on toiminut sopimuksen vastaisesti tai
muuten aiheuttanut suurelle joukolle vahinkoa. Klassisena esimerkkinä on
pidetty tilannetta jossa sähköyhtiö nostaa hivenen maksujaan: kenenkään vahinko
ei ole suuri, mutta yhteensä vahinko on mittava. Hieman ironisesti tämä
esimerkki on nyt kovin ajankohtainen.
Elinkeinoelämän
todennäköisesti ihan järkevän painostuksen vuoksi suunniteltua lakia
laimennettiin siten, että kuka tahansa ei voi nostaa ryhmäkannetta. Sen voi
nostaa vain Kilpailu- ja kuluttajavirastossa kuluttaja-asioista vastaava ylijohtaja,
eli kuluttaja-asiamies. Hän voi myös viedä asian ryhmävalituksena
kuluttajariitalautakuntaan.
Syystä tai
toisesta kuluttaja-asiamies ei ole kertaakaan käyttänyt tätä oikeuttaan.
Joitakin houkuttelevia tilanteita on ollut. Viimeisimpänä Elisan toiminta
paperilaskujen maksullisuudessa. Elisa peri 1,90 euroa paperilaskun
lähettämisestä. Kuluttaja-asiamies vei jutun markkinaoikeuteen, voitti jutun ja
Elisa laski paperilaskun hintaa yhdellä sentillä. Joku nopeampi olisi tässä
alkanut pohtia ryhmäkanteen mahdollisuutta. Näin ei kilpailu- ja
kuluttajavirasto kuitenkaan ajatellut, joten ryhmäkanteen kynnys ei ylittynyt.
Nyt kynnys on
ylittynyt. Sähkönsiirtoyhtiö Caruna nosti hintojaan. Kansa ja poliitikot
ärähtivät. Myös kuluttaja-asiamies valpastui. Tämän aamun Ylen uutisten mukaan
kuluttaja-asiamies Päivi Hentunen on käynyt neuvotteluja Carunan kanssa. Tämä
on hänen leipätyötään: pitää yhteyttä erilaisiin kuluttajasopimuksia tekeviin
tahoihin ja keskustella sopimusehtojen järkevyydestä. Hentunen vähän pyöritteli
lausumaansa, mutta piti mahdollisena ryhmäkanteen nostamista.
En ole ihan
varma, että tämä on se ensimmäinen järkevä tilanne testata ryhmäkannelain
toimivuutta. Sähkönjakeluyhtiöiden toiminnan taustana ovat kuitenkin muutaman
vuoden takaisten myrskyjen jälkeiset vaatimukset parantaa sähkön
toimitusvalmiutta, ja sitä kautta uusia jakeluverkkoa. Pari vuotta sitten
julkinen mielipide vaati, että jakeluvarmuutta pitää parantaa. Jotakin se
varmuuden parantaminen maksaa.
Jo ihan lähtökohtaisesti
tämä ei vaikuta kovin varmalta jutulta. Sinänsä epäilyttävät verosuunnitteluun
käytetyt konsernilainat eivät ilmeisesti vaikuta sähkön siirtohintoihin.
Toisaalta on
hyvä, että sähkönjakeluyhtiöiden kaltaisten paikallisten monopolien
hinnoitteluperiaatteita nostetaan keskusteluun. Kaiken monopolihinnoittelun
pitää aina olla keskustelun alla.
